Laudat
Leijalautailuun tehdyt laudat voidaan jakaa kahteen pääryhmään direktionaalit ja twin-tipit. Direktionaalit ovat lyhyitä lainelaudan tai purjelaudan näköisiä lautoja, joilla voidaan ajaa vain yhteen suuntaan ja kääntyessä pitää jiipata laudan keula toiseen suuntaan. Twin-tip on yleisnimitys laudoille, jotka ovat päiden suhteen symmetrisiä , jotta niillä voidaan ajaa kumpaankin suuntaan samalla laudan kantilla kääntämättä lautaa.
Riippumatta laudan mallista sen ominaisuuksiin vaikuttavat pääosin samat muodolliset ratkaisut: pituus, leveys, laudan sivun leikkaus, pohjan muoto, laudan keulan ja perän muoto, laudan jäykkyys ja ns. rocker-linja. Lisäksi direktionaaleissa vaikuttaa laudan paksuus ja paksuimman kohdan sijainti, joilla saadaan laudalle haluttu kantavuus haluttuun paikkaan.
Hyvin yleisellä tasolla voidaan sanoa, että pitkä lauta on lyhyttä vakaampi vauhdissa ja antaa enemmän anteeksi painopisteen vaihtelua etu-takasuunnassa. Vastaavasti lyhempi lauta on ketterämpi. Leveä lauta kantavampana vaatii plaaniin (liukuun) lähdössä ja plaanissa pysyäkseen vähemmän vauhtia, kun taas kapeampi lauta ei vaadi kuskilta niin paljon painoa ja voimaa ajaa mukavasti kovissa nopeuksissa/tuulissa. Sivun leikkauksessa suorempi lauta nousee paremmin tuuleen ja vastaavasti leikkaukseltaan kaarevampi taas kääntyy paremmin. Laudan keulan ja perän muodot vaikuttavat siihen minkälainen lauta on ajaa aalloissa ja minkälainen jättöreuna laudalle tulee ja kuinka se pitää kääntyessä. Rocker-linja eli kuinka paljon perä (twin-tipissä myös keula) nousee ylös, kun laudan pistää tasaiselle alustalle. Twin-tipeissä yleinen rocker on noin 2-5cm. Mitä suorempi rocker-linja on eli nousu on pienempää, sen helpommin lauta plaanaa. Isolla rockerilla oleva lauta on taas mukavampi ajaa aallokossa, koska kaarevana sen keula ei haukaa niin helposti veteen. Suurempi rockeri tekee laudasta myös hieman pehmeämmän tulla hypyistä alas.Tarkemmin lautojen muotoihin ei kannata tässä mennä, koska niiden yhdistelmiä on todella paljon ja yhdistelmien vaikutukset laudan ominaisuuksiin eivät välttämättä ole näin yksiselitteiset.
Twin-tip
Twin-tip laudat ovat yleisempiä leijalautailussa käytettäviä lautoja. Ne ovat kehittyneet wakeboard-lautojen tyylisistä laudoista, mutta ominaisuuksiltaan ne on kehitetty leijalautailun vaatimusten mukaan. Twin-tip laudat voivat olla noin 120-170 cm pitkiä ja 35-50 cm leveitä. Useimmiten nykylaudat ovat kuitenkin noin 130-150 cm pitkiä ja 37-46 cm leveitä Laudat ovat lumilautojen tapaan rakennettuja ja ohuita eivätkä ne kannata leijalautailijaa. Rockeria twin-tipeissä on nykyään aika maltillisesti ja laudan joustavuudella voidaan saada sitä ajon aikana hieman lisää.
Laudassa on kaksi avointa jalkalenkkiä, joiden alla on ns. padi pehmusteena ja pitämässä jalkaa lenkissä. Jalkalenkit on laitettu jalkaterät ulospäin auki, jotta laudalla on helpompi ajaa kumpaankin suuntaan. Kun leijalaudalla ollaan lähtemässä liikkeelle leijan ilmaan nostamisen jälkeen, laitetaan jalat ensin lenkkeihin ja vasta sen jälkeen leijaa lennätetään tehoalueelle, että sillä päästään nousemaan laudan päälle ja saadaan tarvittava vauhtiin pääsyyn ja plaanissa pysymiseen.
Direktionaalit
Direktionaalit olivat leijalautailun alussa yleisimpiä lautoja ja lähes kaikki aloittivat harrastamisen niillä. Kuitenkin twintippien kehitys käänsi tilanteen toisinpäin twin-tippien helppouden myötä, koska niitä ei tarvitse jiipata uuteen suuntaan, kun käännytään ympäri Myös ajotekniikka on erilainen direktionaalilla. Kun twin-tippejä ajetaan koko ajan kantillaan kuin oltaisiin lumilaudalla tekemässä käännöstä, ajetaan direktionaalia tasapohjalla ja luotetaan evien tuottamaan pitoon kantin pidon asemasta. Nykyiset direktionaalit ovat useimmiten aaltoihin tehtyjä surffilautoja tai ns. race tai freerace lautoja, jotka plaanaavat kevyessä tuulessa ja niillä voidaan ajaa vauhdilla hyvin ylös tai alas tuuleen, mutta eivät ole hyviä aalloissa ajamiseen. Varsinaisia alkeislautoja eivät uudet direktionaalit enää ole.
Lähes jokaisella lautavalmistajalla on usean surffilaudan maalisto, josta löytyy lauta niin pieneen epäsäännölliseen aallokkoon kuin suuriin mereltä rantaan tullessa siististi pystyyn nouseviin aaltoihin, joita näkee murtuvan lainelautailuvideoilla. Lisäksi näitä lautoja on ajettavaksi jalat jalkalenkeissä kuten twin-tipit tai ns. strapless eli ilman jalkalenkkejä lainelautatyyliin. Etenkin strapless-ajo on nopeasti lisääntymässä maailmalla, mutta vaatii myös enemmän kokemusta.
Suomen vesille sopivat hieman paremmin pieneen tai keskisuureen on-shore tuuleen sopivat laudat. Oikean surffilaudan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa ja kokeilla useampia malleja, jotta löytyy sopiva lauta niihin olosuhteisiin, jossa harrastat.Race- ja freerace laudat ovat alkaneet kehittyä viime vuosina nopeasti, kun leijoilla on alettu ajaa kisaa samanlaisilla radoilla kuin purjelaidoillakin kisataan. Näillä laudoilla voi lähteä haastamaan omia taitojaan ajaa kevyessäkin kelissä kovaa ylös tuuleen ja pudotella jyrkästi alatuuleen takaisin. Surffilaudoista nämä eroavat siinä, että race-lauta on leveämpi (aina 70cm asti), usein lähes tasaperäinen, siinä on kolme tai neljä pidempää ja suorempaa evää ja sitä ajetaan aina jalkalenkeissä, jotka ovat laudan reunalla. Race-lauta on myös suorempi pohjan muodoltaan, että se plaanaa kevyemmässä tuulessa kuin surffilauta. Tällainen lauta ei ole niin helppo aloitella harrastamista kuin muut laudat johtuen ajotyylistä, jolla lautaa ajetaan.
Mikä on sopivin lauta minulle?
Sopivimman laudan löytäminen edellyttää erilaisten lautojen testaamista. Olisi hyvä, jos voisit lainata ensimmäisille kerroille riittävän isoa twin-tippiä, jonka kanssa opit vesilähdön ja ohjaamisen perusteet. Ja ennen kaikkea kokisit heti onnistumisen elämyksiä. Kysy tällaista opetuslautaa paikallisesta leijaseurasta tai -koulusta. Muutaman kerran jälkeen voitkin alkaa jo harkita lyhyemmän laudan hankkimista. Lyhyt lauta voikin sitten olla ihan mikä vaan.
Meillä yleisimmät laudat ovat noin 130-150 cm pitkät ja 37-46cm leveät twin-tipit, jotka sopivat hyvin ainoaksi laudaksi Suomessa. On myös harrastajia, jotka ajavat ainoastaan direktionaali surffilaudoilla, mutta useimmiten sellainen lauta on toisena tai kolmantena lautana aaltokelejä varten. Kuten leijoissa, myös laudoissa harrastajan paino määrittää minkäkokoista lautaa on hyvä hankkia. Noin 60kg pärjää jopa vain 130*38cm kokoisella twin-tip laudalla, mutta 90kg ajaa miellyttävästi samoissa keleissä 150*44cm laudalla. Jos lauta on omaan painoon pieni, vaatii se kovempaa tuulta, että sillä pääsee plaaniin. Vastaavasti, jos lauta on iso, on sillä raskasta ajaa ja kun tuuli voimistuu ei kanttia pysty enää pitämään vaan kuskista tulee matkustaja leijan vetäessä vauhdilla alatuuleen. Oman painon lisäksi myös käytetty leijakoko vaikuttaa sopivaan lautaan niin, että iso ja vetävä leija tarvitsee isomman laudan, että se toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä johtuu siitä, että laudalla vastustetaan leijan vetoa alatuuleen ja tarvitaan tarpeeksi pinta-alaa laudalta että se riittää estämään leijaa vetämästä alatuuleen ja päästään helpommin nousemaan tuuleen. Näistä syistä johtuen monilla on kaksi erikokoista lautaa. Pienempi keski ja koviin tuuliin ja isolla laudalla ja isolla leijalla voi sitten nauttia ne keskikesän vähä tuuliset päivät vesillä kun muu porukka odottaa tuulta rannassa.