Leijoja on karkeasti otettuna kahta eri tyyppiä: patjaleijat ja pumpattavat leijat.
Patjaleija
Patjaleija on ommeltu soluista, jotka muodostavat kahdesta päällekkäisestä kankaasta ja kankaisista sisäseinistä, joiden väliin jäävä ilmapatja pitää leijan muodossa yhdessä haruksien (engl. bridle) kanssa. Patjaleijoja on kahta tyyppiä avoin ja suljettu. Avoimen patjaleijan tunnusmerkkinä on leijan etureunassa oleva rivi avoimia ilmanottoaukkoja, joista leija ottaa ilman sisään täyttymiseen. Avointa patjaleijaa ei voi käyttää vedessä, koska sitä ei pysty nostamaan uudelleen vedestä ilmaan. Suljetussa patjaleijassa ilmanottoaukkoja on vähemmän ja niihin on ommeltu kankaasta venttiilimäinen rakenne, joka pitää ilman leijassa sisällä vaikka tuuli loppuisi tai leija putoaisi veteen. Patjaleijat ovat hyvin kevyitä, kestäviä ja vaativat vähän tuulta pysyäkseen ilmassa. Haittapuolena etenkin avoimella patjaleijalla on se, että ne voivat mennä ruttuun sivuttaisen puuskan yllättäessä.
Pumpattava leija
Pumpattavat leijat ovat alunperin suunniteltu vesikäyttöön ja ne saadaan nousemaan vedestä uudelleen ilmaan.
Pumpattavissa leijoissa on ilmatäytteisiä taskuja ns. strutseja, joihin pumpataan uimapatjan tapaan ilmaa ennen lennätystä. Leijan etureunassa on koko leijan mittainen etustrutsi, joka pitää leijan hieman C-kirjaimen muotoisena ja kelluttaa leijaa sen ollessa vedessä. Leijassa on tämän lisäksi kolmesta kahdeksaan pitkittäistä strutsia, jotka antavat leijalle sen siivenomaisen sivuprofiilin. Strutsit pumpataan täyteen tavallisella varsipumpulla ja niissä on yleensä etustrutsia lukuun ottamatta takaiskuventtiilit tai ne kaikki voidaan pumpata yhdestä venttiilistä ns. onepump systeemin ansiosta.
Strutsit pitävät leijan muodossaan aina myös puuskissa tai tuulen loppuessa. Tämän vuoksi hyvin puuskaisessa kelissä pumpattava voi olla hieman patjaleijaa rauhallisempi ilmassa.
Leijat ovat siis varsin yksinkertaisia spinaakkerikankaasta ommeltuja siipiä, joita on pyritty jäykistämään paineilman avulla. Repeytyneen leijan pystyy melko helposti korjaamaan itsekin spinaakkeriteipillä tai vastaavalla. Pientä repeämää tai reikää suuremmat viat kannattaa kyllä käydä ompeluttamassa purjeneulomossa, jolloin korjaus on kestävä. Puhjenneen sisästrutsin paikkaaminen vastaa pyörän sisäkumin paikkaamista vaikkakin mittasuhteet ovat hieman toiset.
Leijan koko
Leijan koko mitataan neliömetreissä (m2). Teoriassa leijan koko on mitattu leijan pinta-ala levitettynä tasaiseksi (flat area). Kuitenkaan leijan ilmoitettu koko ei ole välttämättä täsmällinen mitattu pinta-ala vaan valmistajat pyöristävät mittoja. Siten leijan koot saadaan paremmin sopimaan valmistajan tarjontaan ja myös hieman helpommin keskenään vertailukelpoisiksi samankokoiseksi ilmoitettujen leijojen kanssa.
Saman kokoiseksikin ilmoitetuissa leijoissa on kuitenkin eroa niiden tuottamassa vedossa samassa tuulessa johtuen leijojen muotojen muista ominaisuuksista.
Leijoista on yleensä kerrottu ns. projisoitu pinta-ala (projected area), joka kertoo kuinka suuri pinta-ala on kohden tuulta leijaa lennätettäessä. Tämä vastaa suunnilleen samaa kuin surfpurjeen pinta-ala. Mutta samalla pitää muistaa, että leijan leikkaus, siiven profiili ja monet muut asiat vaikuttavat sen kehittämään voimaan, joten suoraa vertausta on mahdotonta tehdä eri mallisten leijojenkaan välillä.
Leijoissa on myös ns. aspect ratio –luku (AR), joka kuvaa leijan sivuleikkausta. Suurempi AR kertoo leijan leveyden olevan keskeltä kapeampi suhteessa leijan pituuteen verrattuna pienemmän AR:n leijaan. Nykyisten leijojen muotoilu on sellainen, että selkeää AR -lukua on vaikea löytää. Kun puhutaan korkean AR:n leijoista tarkoitetaan suurta aspect ratio -lukua.
Joitakin vuosia sitten leijan AR kertoi leijan kääntymisen ja tehontuoton ominaisuuksista, mutta nykyleijoissa erot ovat sen suhteen pienemmät eri leijamallien välillä. Kuitenkin yleensä pienen AR leijan tuuli-ikkuna on hieman kapeampi eli leija vetää hieman alatuuleen. Vastaavasti suuremman AR :n leijan tuuli-ikkuna on levämpi ja siitä syystä suuremman AR:n leija nousee yleensä tuuleen paremmin kuin matalamman AR:n leija.
Suuria AR lukuja löytyy lähinnä kevyeen keliin ja/tai kilpapurjehdukseen tehdyissä pumpattavissa leijoissa ja suurissa kevyen kelin patjaleijoissa.
Leijan narut ja ohjauspuomi
Leijat voidaan jakaa vielä kahteen ryhmään: kiinteätehoiset leijat ja tehonsäädölliset leijat. Kiinteätehoisissa leijoissa ohjauspuomista leijaan on kaksi tai kolme narua ja tehonsäädöllisissä leijoissa on neljä tai viisi narua.
Kiinteätehoisessa leijassa menee naru puomin kummastakin päästä leijan kärkiin tai haruksiin ja näillä ohjataan leijaa. Kolmas naru voi olla helpottamassa leijan uudelleennostoa ja toimia karkunaruna, jonka varaan leija jää ja laskeutuu alas, kun puomi päästetään käsistä irti.
Kaksi- ja kolmenaruiset leijat ovat useimmiten harjoitusleijoja ja kooltaan pienempiä. Joitakin täysikokoisia vetoleijoja kyllä on kaksinaruisina. Näiden leijojen etuna niiden yksinkertaisuus. Haittapuolena on, että ettei leijan tuottamaa tehoa voi säätää. Niiden tuottama veto vaihtelee tuulen voimakkuuden mukaan ja tuulenvoimakkuuden mukainen käyttöalue on huomattavasti tehonsäädöllisiä leijoja kapeampi.
Tehonsäädöllisissä leijoissa menee puomilta leijalle neljä tai viisi narua. Puomi päistä menevät ohjausnarut (ns. takanarut) suoraan leijan kärkiin tai haruksiin, joita kautta leija päihin ja takareunaan. Puomin keskeltä kulkevat narut leijan kärkiin tai haruksiin,minkä kiinityskohta leijassa on etureunassa. Jos leija on viisinaruinen, menee puomin keskeltä vielä yksi naru leijaan keskelle etureunaa pumpattavissa leijoissa ja haruksiin leijan keskelle patjaleijoissa. Viidettä narua käytetään karkunaruna, jonka varaan leija jää vedottomana, jos puomi päästetään irti.
Etunarut ja viides naru kulkevat puomin keskeltä läpi ja ovat kiinni tehonsäätölenkissä tai englanniksi chickenloop, joka laitetaan kiinni leijalijan vyötäröllä olevan trapetsin koukkuun. Trapetsia käyttämällä leijan vedosta suurin osa tulee hallittavaksi omalla painolla ja pelkästään ohjaukseen tarvittava voima jää käsille. Yksinkertaistettuna tehon säätö perustuu siihen, että leijan ohjausnarujen ja etunarujen pituuden suhdetta voidaan muuttaa liikuttamalla puomia. Kun etunarut ovat kiinteästi koukussa kiinni, puomia eteenpäin päästämällä ohjausnarut pitenevät ja leijan kohtauskulma pienenee. Vastaavasti vetämällä puomi itseään kohti leijan ohjausnarujen pituus suhteessa etunaruihin lyhenee ja leijan kohtauskulma tuuleen kasvaa ja leija vetää enemmän. Puomia liikuttamalla voidaan patjaleijoissa vaikuttaa myös siiven profiiliin ja näin saada lisää vaikutusta leijan tehoon.
Tehonsäädöllisten leijojen etuna on niiden laajempi käyttöalue, koska leijan tuottamaa tehoa voidaan hieman säätää leijan lentäessäkin. Käytännössä kaikki leijalautailussa käytettvät leijat ovat tehonsäädöllisiä ja sopivat myös meidän puuskaisiin tuuliin hyvin.
Tärkeätä puomissa on, että tehonsäätölenkissä (chickenloop) on toimiva hätälaukaisu. Koska tehonsäätölenkki on kiinni trapetsin koukussa, hätätilanteessa hätälaukaisulla saadaan lenkki helposti avattua, irti koukusta, leija saadaan jäämään ainoastaan karkunarun varaan ja laskeutumaan alas. Hätälaukaisuja on hieman erilaisia, mutta perusperiaatteiltaan ne avaavat lenkin joko työntämällä laukaisua itsestä poispäin tai vetämällä kohti. Poispäin työnnettävän etu on, että hätälaukaisu voidaan tehdä vaikka leijan naruissa ei ole vetoa. Vedettävässä hätälaukaisussa on aina oltava naru kireällä, että hätälaukaisu toimii. Oli hätälaukaisun toiminta mikä tahansa on leijailautailijan tunnettava käyttämänsä hätälaukaisun toiminta ja säännöllisesti kokeiltava sen toiminta
Tavallisesti puomi ja narut tulevat leijan mukana ja ne on mitoitettu oikean mittaisiksi. Yleisin narujen pituus on 20-27 metriä ja niiden päissä on valmiit lenkit. Narut kiinnitetään lenkeistä leijassa ja puomissa olevien narujen solmuihin. Lautailijan ei siis tarvitse tehdä joka kerta monimutkaisia solmuja vaan yksinkertainen ja nopea silmukka (leivonpää) riittää narujen kiinnittämiseen.
Narut on valmistettu venymättömästä dyneemasta tai spectrasta, mutta narun pituus kannattaa tarkistaa silloin tällöin vaikka materiaali ei varsinaisesti veny. Narun punos kiristyy, jolloin ne pitenevät muutamia senttejä. Narujen pituutta säädetään ohjainpuomista lähtevissä naruissa (engl. leader lines) olevilla solmuilla. Solmua siirretään siten, että kaikki narut ovat saman mittaisia. Neli- ja viisinaruisissa leijoissa narujen perussäätö tehdään siten, että etunarut ja takanarut ovat yhtä pitkät, kun puomi on säädettyä täydelle teholle.
Narujen pituudella voidaan vaikuttaa leija tuottamaan vetoon. Hyvin kevyellä tuulella voidaan käyttää jatkonaruja, joilla pidennetään narujen kokonaismittaa, jopa tupla pituisiksi. Pitkillä naruilla saavutetaan leijaa voidaan lennättää korkeammalla, missä tuulee pintaa paremmin Lisäksi tuuli-ikkunan (sektori, jossa leija lentää) koko kasvaa, jolloin leijan tehollisen lentoalueen koko kasvaa ja saadaan pidempi tehopiikki aikaiseksi esimerkiksi liikkeelle lähtiessä. Pitkiä naruja käytettäessä kannattaa huomioida, että leijan reaktio- ja kääntymis nopeus hidastuvat hieman. Pitkillä naruilla saavutetaan suhteessa enemmän etua suurilla leijoilla kuin pienillä leijoilla.
Vastaavasti lyhyitä naruja käyttämällä leijasta saadaan nopeammin reagoiva ja vastaavasti tehollisesta alueesta pienempi. Näin leijasta saadaan hallittavampi kovilla tuulilla.
Leijan karkunaru
Leijassa on yksi aivan erityinen turvallisuustekijä, johon kannattaa tutustua aivan ensimmäiseksi. Yleensä karkunaru on erillinen joustava naru, joka kiinnitetään toisesta päästä ranteeseen tai trapetsiin ja toisesta päästä leijan takanaruun, keskinaruun tai ns. viidenteen naruun. Karkunarun tarkoituksena on mahdollistaa leijan turvallinen laskeminen hätätilanteessa sen kuitenkaan karkaamatta saavuttamattomiin. Kun lautailija päästää puomista irti, niin leijassa oleva veto vetää karkunarun ja siihen kiinnitetyn leijaan menevän narun tiukalle. Samalla muut leijan narut ovat löysällä, jolloin leijan veto loppuu ja se tippuu maahan tai veteen. Karkunarusta vetämällä leija saadaan vedettyä luokse ja leija voidaan koota nippuun ja uida tai kävellä rantaan.
Karkunaruja on erilaisia ja on ensi arvoisen tärkeää, että ymmärrät oman leijasi karkunarun toiminnan. Karkunaru voi olla myös kiinnitettynä trapetsiin tai sitä ei ole lainkaan. Trapetsin vyöhön kiinnitetty karkunaru mahdollistaa erilaisten spinnien teon hypyissä niin, ettei karkunaru mene solmuun ohjainnarujen kanssa. Leijaa ei kuitenkaan pidä ikinä käyttää ilman karkunarua. Varmista aina tuulen alapuolella olevien turvallisuus.
Optimipaketti
Leijan mukana tulee yleensä taulukko, jossa valmistaja on ilmoittanut millaiselle tuulelle leija on suositeltavin. Nämä taulukot ovat kuitenkin hyvin suuntaa antavia ja riippuu henkilön painosta, laudan koosta, narujen pituudesta ja taitotasosta, millaisessa tuulessa leijalla voi vielä lautailla.
Yleensä ensimmäiseksi leijaksi hankitaan yleiskokoinen leija, joka sopii käyttäjän painolle kesällä noin 6-10m/s tuuliin. Taitojen kasvaessa tuota leijaa voi käyttää jopa hieman laajemmalla tuulialueella.
Nykyisissä pumpattavissa leijoissa yleiskoko eripainoisille on suurinpiirtein näin:
| Leijailijan paino | Leijan koko neliömetreissä |
|---|---|
| 60kg | 10m2 |
| 75kg | 12m2 |
| 90kg | 14m2 |
Hieman yleistäen noin 10-15kg painossa vaikuttaa noin 2m2 leijan koossa, että kaksi eripainoista harrastajaa voivat mennä samalla tuulella. Mikäli oma paino osuu noiden esimerkkien välille voi miettiä haluaako painottaa kevyttä vai hieman kovempaa tuulta ja tehdä valinnan sen mukaan. Lisäksi joillakin valmistajilla on kokoja 1m2 välein.
Patjaleijoille ei ole muodostunut näin yleistä kokotaulukkoa ja niiden suositeltavat koot eroavat mallista ja merkistä riippuen hieman enemmän toisistaan.Yhdelläkin sopivan kokoisella leijalla saa paljon harrastuspäiviä (etenkin talvella), mutta silti useimmilla harrastajilla on kaksi tai kolme erikokoista leijaa noin kolmen-neljän neliömetrin välein esimerkiksi 12, 9 ja 6m2 tai 14, 10 ja 7m2.
Kolmella leijalla pystyy kattamaan jo lähes kaikki päivät jolloin tuulee järkevästi. Jos haluaa harrastaa kaikkein kevyimmillä tuulilla eli 4m/s ja alle voi hankkia erityisesti kevyisiin keleihin tai rata-ajoon tehtyjä 15-21m2 leijoja, jotka ovat materiaaleiltaan kevennettyjä ja tehty lentämään mahdollisimman kevyessä tuulessa.
Näissä on jälleen huomioitava paino ja 60kg leijalautailija ei saavuta enää merkittävää hyötyä yli 17m2 leijoista, koska leija käy liian isoksi nopeasti ja näin käyttöalue on aika pieni. Vastaavasti 100kg harrastaja saa hyvin harrastuspäiviä lisää yli 16m2 leijoilla.