Place: Kotka KPS
Organised by Kouvolan Surffarit
Results Raceboard SM 2020
Kisaraportti sekä yleiskatsaus purjelautailijan silmin, Mikko Bonsdorff, FIN-52.
RB SM-kisojen perinteinen järjestäjä, Kouvolan surffarit (http://www.kouvolansurffarit.fi/), oli siirtänyt kisat Haminan edustalta Kotkan edustalle, johtuen Vilniemen leirintäalueen epävarmasta tilanteesta 2020, sekä toisen tuomariveneen saannin rajoitteista. Nyt kilpailualueena oli historiallinen Ruotsinsalmen merilinnoitusten rajaama lahti ja sen keskellä kuuluisa Fort Slavan pyöreä linnoitus Kustaa III ajalta Kukourin saarella. Ensimmäisen päivän lähtöjen välissä osa kilpailijoista käyttikin mahdollisuuden hyväkseen ja ajoi Kukourin hiekkarannalle hetken paussille.
Kisapaikkana oli Kotkan Pursiseuran marina, jonka satamarantaan puolet kilpailijoista asettui rikaamaan. Sen sijaan puolet kilpailijoista valitsi tukikohdakseen Mansikkalahden pienen suojasain poukaman, puolisen kilometriä etelämpänä, joka tarjosi niin hyvän pysäköinti- ja jopa yömajoitusalueen kuin riittävästi nurmikenttää purjeiden käsittelyyn sekä suoraviivaisen purjehdusreitin vesialueelle. Virallisen ja epävirallisen kilpailupaikan välille saatiin alkuvaikeuksien jälkeen järjestettyä myös puhelinyhteys kännykällä, man-to-man, ja näin tieto AP-lipun laskusta välittyi Mansikkalahden visuaalisella katvealueella olleille kippareille.
Monella tapaa mullistavan vuoden 2020 myrskyaalto on heittänyt laineensa myös purjelautailun perinteisiin kilpailuluokkiin. Yhtäällä retroluokka Windsurfer on saavuttanut suuren nosteen helpon lähtökynnyksen lautana, mikä on näkynyt myös kauden aktiivisimpana kilpailuluokkana. Toisaalta moni pitkän linjan kokenut kuski on lähtenyt uuteen liitoon Foil-laudalla, pysyvästi ja pystyvästi. Piristävää on, että iQFoil Olympialuokka on tuonut Suomen purjelautailupiiriin nuoret ja nälkäiset, tavoiteelliset ’kisafoilaajat’, vaikka välineiden saanti on varattu vasta harvoille ja valituille. Moni entry-tasoltakin lähtevä tuore purjelautailija näyttäisi hyppäävän alkeiden jälkeen foilin päälle. Windsurfereissa ja foileissa on siis nostetta, vaikka kehityssunnat ovat jyrkän vastakkaiset. Vastavuoroisesti perinteisten Slalom ja Raceboard -kisojen järjestämisessä on ollut havaittavissa turbulenssissa, vaikka harrastajakuntaa ja välineistöä on paljon.
Tätä taustaa vasten Kotkan RB SM 2020 -kisoihin oli saapunut 13 kipparia, mikä on kohtuullisesti, mutta edellisiin vuosiin nähden vähän. Kahdentoista toisilleen tutun kasvon lisäksi kisakokemusta kartuttamaan oli tullut Thomas Baltscheffsky. Karkea katsaus kippariston jakaumaan kertoo, että mukana oli 1 nainen ja 1 parikymppinen, ja loppuporukka keski-iältään 50:siä äijiä ;0). Kipparit jakautuvat painorajojen mukaan kahteen sarjaan, joista kevyitä (<82kg) oli 8 ja raskaita (>78kg) 5. Pienoisena vesipatjaa tärisyttäneenä yllätyksenä oli kärkikuskimme, ja tänäkin vuonna Suomen mestaruuden napanneen, Juha Blinnikan FIN-6 siirtyminen kevyeen sarjaan. Kai ’Kale’ Männistö oli ainoa Master-60v ikäluokkan kippari. Palkintoesineitä jaettiin kilpailijoihin nähden ylenpalttisesti, kun palkittuina olivat sekä 3 parasta, 3 parasta kevyttä, 3 parasta raskasta, paras 1 nainen ja paras 1 Master. Näin olleen 7/13 kipparia sai pystin palkintokaappiinsa, kun osa kahmi itselleen esineitä useista luokista. Tsemppari-palkinnon olisi voinut jakaa Thomakselle, joten ojennettakoon se tässä epävirallisesti hänelle.
Purjelautailukilpailun tunnelma on hermoja raastavasti sään armoilla. Elokuun ensimmäinen viikonloppu osoittautui kahtiajakoiseksi. Lauantaina tuuli oli luokkaa ’lehmän henkäys’, kun taas sunnuntai-iltapäivällä saatiin nauttia plaanattavista olosuhteista. Raceboard-luokan tuulialueen skaala on leveä, 5…30 solmua / 2,55…15,3 m/s, joten tuulet osuivat tähän haarukkaan. Lauantain ensimmäinen startti päästiin töräyttämään – puhaltamaan tuomaripillillä – puolen päivän aikaan, Fort Slavan edustalta, kevyen kevyessä pohjoisessa ilmavirtauksessa, eli maatuulena joka siftasi levottomana. Kipparit kävivät shakkiottelua alati muuttuvien olosuhteiden kanssa. Kun yhtäältä löytyi pientä painetta ja sopivaa nostetta, oli hetken päästä käsissä toivoton kurssin pudotus, ja sarja onnettomia käännöksiä. Parhaiten pelastivat nappulansa kevyen sarjan kärkikuskit Benjamin Blinnikka FIN-4 ja Kale Männistö FIN-50, kiertäen makkararatakaavion n. 33 min. Ratamestari oli sijoittanut yläpoijun n. 1,2 km päähän lähtölinjalta, josta kituuttavaa kryssiä ja alaspäin pumppaamista kertyi kahdesti kierrettynä yhteensä n. 6 km. Keskinopeutta siis ’huimat’ 10 km/h.
Lauantain seuraava startti vihellettiin matkaan 13:30, jolloin jonkinlainen tuulentapainen värinä kävi vielä pohjoisesta. Nokkelimmat kipparit valitsivat nyt vasemman laidan kryssipuolekseen. Tällä laidalla oli meneillään purjeveneluokan kilpailut ja näin visuaalinen yhteys antoi osviittaa tuulen käytöksestä ylempänä. Virtaus kuitenkin heikkeni heikkenemistään. Kun Tero Toivonen FIN-153 (SM raskaan sarjan 3.), oli kiertänyt ylämerkin, heti perässään Mikko Bonsdorff FIN-52 ja Anna Arosilta-Gurvits FIN-412, oli puolet fleetistä vasta ensimmäisen kryssin puolivälissä. Tällöin alkoi vesillä älämölö aikarajojen ylityksestä, sillä FIN-153:ltä oli kestänyt 17 min ja 30 sec päästä ensimmäiselle ylämerkille. Luokkasääntöjen mukaan ensimmäisen purjehtijan tulee saavuttaa ylämerkki 15 min sisällä. Kärkipään purjehtijoiden annettiin pumpata alamerkkiä kohti vielä 8 minuuttia, kunnes tuomarivene lähti verkkaisesti ajaleskelemaan ilmoittaakseen purjehduksen keskeytyksestä ja kehotuksesta palata rantaan. Samalla hetkellä alkoi tietysti myös tuulla. Lauantaipäivä ei luonut enää mahdollisuuksia uusiin lähtöihin, joten kello 17 päätettiin päivätyöt.
Sunnuntain tuuliennuste lupasi iltapäivää kohden kehittyvää tuulta, mikä osoittautuikin paikkansapitäväksi. Tuuli oli kääntynyt 180 astetta maatulesta merituuleksi, joka alkoi kevyenä, noin 4 m/s virtauksena. Edellisen päivän tapaan lähdöt ajettiin yksinkertaisena makkararatana eli lähtö-ylämerkki-alamerkki-ylämerkki-alamerkki-maali, mikä takaa kippareille suurimman vapauden reittivalintoihin. Ratamestari oli ehkä edellisen päivän kokemusten perusteella lyhentänyt rataa ja etäisyys lähtölinjalta ylämerkille oli n. 900 metriä.
Ensimmäinen lähtö vihellettiin matkaan 11:40 ja koko fleet starttasi tuomariveneen puoleiselta reunalta styyran halssilla. Tästä tuli samalla lähes vakioratkaisu kaikkiin sunnuntain lähtöihin. Tyypillisesti kahden vastakäännöksen jälkeen saavutettiin ylämerkki, josta alaspäin lähdettiin pumppaamaan ns. suorinta tietä eli jyrkintä ~80 asteen kulmaa hakien, tracker edessä sekä köli sisällä. Intensiivinen pumppaus on Raceboard luokan raskain etenemismuoto, ja sykkeet kohoavat 5 minuutin ajaksi maksimitasolle. Alamerkin jälkeen noustiin seuraavalle kryssille. Koska kryssit voitiin tuulesta seuraten ajaa ’rennosti’ jalkalenkeissä se tarkoitti samalla keholle palautumisvaihetta ja sykkeen rauhoittumista. 7 min kryssin jälkeen edessä oli taas intensiivinen pumppaus alamerkille ja maaliin. Parhaiten pienurakasta selvisi kevyen tuulen erikoismies Benjamin Blinnikka FIN-4, perässään Juha ja Kale. Matkaa lähdölle kertyi n. 4,7 km / 25 min.
Sunnuntain toista lähtöä odotellessa tuuli alkoi osoittaa nousemisen merkkejä ja lämmittelyksi, starttia odotellessa, saattoi ala-sivutuuleen ajaa raskaskin kippari plaanissa, mutta heikolla lähestymiskulmalla ratakisaa ajatellen. Startti vihellettiin liikkeelle 12:35, ja tuulta oli arviolta 5…6 m/s. Edellisen lähdön oppien mukaan fleet suuntasi styyralla vasempaan laitaan, mutta FIN-52 ja ”11” ottivat poikkeuksellisesti paaran halssin lähdön tuomariveneen kohdalta, ylittäen lähtölinjan siis viimeisinä. Omapäinen valinta kuitenkin kannatti, sillä oikea laita osoittautui paremmin vetäväksi, ja FIN-52 sai kiertää ylämerkin ensimmäisenä. Alaspäin plaanaamiseen tuulta ei kuitenkaan ollut vielä tarjolla, joten herkeämätöntä pumppausta oli luvassa tälläkin kertaa, mutta parantuneesta virtauksesta seuraten matka alas taittui nyt 4 minuutissa. Reiskalla alaspäin pumppauksen maailman epäviralliseen TOP10 ryhmään kuuluva Juha Blinnikka FIN-6 näytti jälleen kerran kuinka sama matka voidaan taittaa muita nopeammin. Maalissa kolmen kärjen muodostivat Juha, Benjamin ja Mikko. Parempi tuuli näkyi myös numeroissa, vaikkei alaspäin plaanattukaan, eli 4,4 km / 19 min. Eli sama rata kuin ensimmäisessä lähdössä, mutta lyhyemmin ja nopeammin ajettuna.
Kahden startin jälkeen seurasi lounastauko rannassa. Suurin osa kilpailijoista oli ennusteiden perusteella rikannut itselleen myös kovan tuulen purjeen (yleensä 9,5 m2, mutta tuulta kestäväksi leikattu tms. löysempään mastoon rikattu) rantaan valmiiksi. Kun rata-alueelle palattiin klo 14, valitsi moni viimehetken säähavaintojen perustella kovan tuulen rikin, mutta osa kärkipään kippareista käytti myös iltapäivän lähdöissä kevyen tuulen rikiä. Esimerkiksi Radovan Kubin seisoi kevyen tuulen purjeensa kanssa lähtöstarttia odotelleen 7…9 ms tuulessa, huutaen ”Moore wind!”. Purjevalinnoissa on paljon henkilökohtaisia mieltymyseroja ja eroja eri purjevalmistajien kesken.
Joka tapauksessa luvattu tuuli oli viimein saapunut ja jo rata-alueelle saavuttaessa pääsi ajamaan miellyttävää ~35 km/h sivutuulivauhtia. Lähdöissä keskituuli oli ehkä 7/ms korvilla, puuskat ehkä 9. Tuuli oli kääntynyt hieman lännen puolelle ja lähtölinjaa oli korjattu sen mukaisesti. Startti vihellettiin liikkeelle 14:30. Fleet ampaisi matkaan yhdenmuotoisesti kohti vasenta laitaa ja kaikilla trimmit tiukalla ja kryssisäkin trackerit edemmäs asetettuna laudan stabiilina pitämistä ajatellen. Ensimmäisenä ylämerkin kiersi Juha FIN-6, perässään Lauri Hulkko FIN-88, joka teki koko kilpailun läpi tasaisen varmaa sarjaa 3-4-4-4-3, sekä Tero FIN-153, Kale FIN-50 ja Mikko FIN-52. Kun ylämerkin jälkeen lähdetään avotuuliosuudelle kippari kääntää kölin ylös, löysää purjeen trimmit, löysää trabanarun, hakee uuden kurssin, samalla kun nopeus kiihtyy hetkessä kaksinkertaiseksi, on tässä muutamien sekunttien aikana tapahtuvassa vaihdoksessa monta muuttujaa. Lisäksi kun alamerkki jää (styyralla ajattaessa) purjeen taakse piiloon, pitää oikeaa jiippauspaikkaa hakea kokemuksen ja näkemyksen perusteella. Ensimmäisenä ajava toimii merkkinä ja maalitauluna perässä tuleville, hyvässä ja huonossa. Tämä tuli havainnollisesti esiin. FIN-88, FIN-153, FIN-50 ajoivat kaikki ensimmäisen halssin turvallisen pitkänä, kun taas FIN-52 jiippasi muita aiemmin ja ajoi jyrkästi alamerkille, kiertäen sen 2#. Asetelma säilyi maaliin saakka eli lähdön voitti Juha, toisena Mikko. Kolmanneksi ajoi Radovan Kubin SVK-151, Slovakian lahja suomisurffille, tiukasti perässään FIN-88. Matkaa lähdölle kertyi 5,6 km / 17 min, kryssivaihdin ollessa n. 15 km/h ja plaanivauhdin 30 km/h.
SM-kisojen viimeinen startti vihellettiin matkaan 15:20. Tuuli oli edelleen hyvä 7/9, muttei myöskään osoittanut kiristymisen merkkejä. Viimeiseen starttiin fleet lähti erittäin kauniina ja ahnaana styyran halssin tiiviinä pakkana, joka pysyi kasassa aina lähes laylinelle vietyyn ensimmäiseen vastakäännökseen saakka. Alaspäin ajettiin jälleen plaanissa, ja edellisen lähdön kokemusten siivittämänä, manööverit paremmin muistissa. Juha Blinnikka FIN-6 dominoi lähtöä omalla vauhdillaan, johon muilla ei ollut saumaa. Viimeisellä alatuuliosuudella Benjamin Blinnikka FIN-4 löysi hienon linjan jyrkkään alasajoon ja nappasi itselleen lähdöstä toisen sijan, ja samalla SM 2. sijan, joka nuorta miestä tuskin lämmitti haalean kaljan vertaa. Piste-ero Juhan jäi loppulaskelmissa yhteen pisteeseen. Toisaalta Juhan paremman discardin turvin Benjamin olisi tarvinnut kaksi parempaa sijoitusta Juhaan nähden. Ehkä tappio yhdellä pisteellä oli kuitenkin selkeämpi, kuin yhdellä discardilla. Sijat SM 3. ja 4. ratkaistiin nimenomaan discardia arvioiden, eli Lauri Hulkko FIN-88 ja Mikko Bonsdorff ajoivat tasapisteisiin 14, joista Laurille 3. sija yleiskilpailussa. Kolmas sija ratkaistiin vasta viimeisen lähdön viimeisellä alatuuliosuudella. Ensin Lauri takertui ylämerkkiin ja dippasi. Mikko taas jiippasi 100 m / 15 sec liian aikaisin, mistä seurasi liian jyrkkä lähestyminen alamerkkiä kohti ja vauhdin tippuminen. Alamerkillä Lauri pääsi sujahtamaan ohi. Mikolle kokonaiskilpailun 4. sija, ja raskaan sarjan 2. sija, eikä Kale FIN-50 jäänyt parivaljakosta kuin 2 pisteen päähän. Kalelle kevyen sarjan 3. sija ja Terolle raskaan 3. sija. Matkaa lähdölle kertyi 5,5 km / 16 min.
Palkinnot saatiin jaettua juuri ennen runsaan sateen alkamista ja samalla koko sunnuntaisen tuuli-ikkunan sulkeutumista. Ajoitus kisoissa osui siis kohdalleen. Aina kannattaa lähteä!