Leijaa lennättämään?
Yleensä ensimmäisiä esitettyjä kysymyksiä on: Onko se vaikeaa? Leijalautailu ei ole hirvittävän vaikeaa, mutta jonkun verran sitkeyttä sinulta tullaan edellyttämään. Leijalautailusta 80% on leijan lennättämistä ja sen kontrolloimista alati vaihtelevissa olosuhteissa. Yksikään päivä ei ole samanlainen kuin aiemmat. Varsinkin Suomessa olemme saaneet tottua puuskaiseen ja vaihtelevaan tuuleen, toisin kuin joissakin muissa paikoissa, joista lähes tasaisen tuulen suunnan ja voimakkuuden voi katsoa kellosta ja kalenterista.
Loput kaksikymmentä prosenttia onkin sitten lumilaudan, suksien, leijalaudan tai vaikkapa buggyn ohjailemista ja hallintaa. Leijaahan voidaan käyttää lähes minkä tahansa ohjattavan laitteen voimanlähteenä. Leijailuharrastuksen aloittamiseen ei tarvita aikaisempaa kokemusta leijoista tai tuulilajeista, mutta etenkin tuulen suunnan ja tuulen muutoksien tunnistaminen helpottaa alkua, mutta kyky seurata olosuhteita kehittyy pian harrastaessa. Nykyaikaisten ohjattavien leijojen kanssa oppii leijan lennättämisen perusteet, jolloin ymmärtää millä alueella leijaa voi lennättää ja miten tuuli elää jatkuvasti eli oppii lukemaan tuulta ja leijaa. Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin todeta, että kymmenen neliöisen lautailussa käytettävän leijan vertaaminen tavallisiin leijoihin on kuin vertaisi polkupyörää Ferrariin. Kokematon kuski huomaa olevansa yhtäkkiä pelkkä matkustaja, kun ylös syöksyvä leija nostaa raavaan miehen ilmaan ja heittää turvalleen rantakaislikkoon.
Leijalautailu suositellaan aloitettavan kurssilla. Kurssilta saat tarvittavia tietoja ja taitoja itsenäiseen harrastamiseen. Ennenkaikkea kurssilla käydään läpi harrastamista koskevat turvallisuussiat. Kurssilla käytetään aina oikean kokoisia leijoja tuulen voimakkuuten nähden, mikä on erityisen tärkeää myöhemminkin harrastaessasi. Lisäksi saati tietoa sinulle sopivista välineistä.
Samoin kuin mereen, kannattaa isoon “power kiteen” suhtautua pelon sekaisella kunnioituksella ja ihailulla.
Millaisissa paikoissa leijalautailua voi harrastaa?
Leijalautailussa rannan muodolla, tyypillä ja sijainnilla on enemmän vaikutusta varsinkin aloittelijalle kuin monessa muussa lajissa. Tilaa tarvitaan riittävästi ja pohjan olisi hyvä olla loivasti viettävä. Tähän on pari hyvää syytä. Pelkkä leija naruineen vie noin kolmekymmentä metriä tilaa. Leijaa ei voi nostaa ilmaan mikäli narut eivät ole tiukalla. Jos rannassa ei ole tarpeeksi tilaa voi mennä veteen nostamaan leijaa avustajan ollessa rannalla. Tällöin olisi kiva, jos jalat yltäisivät pohjaan.
Hiekka olisi ihanteellinen paikka leijan nostoon, koska hiekan avulla leija voidaan varmistaa paikalleen sen maassa ollessa ja se ei kuluta leijaa niin paljon kuin leijan virittely kalliorannalla. Hiekkarannalla narut voivat olla suorana ilman, että ne tarttuvat kiinni kiviin tai maasta törröttäviin kasveihin. On turha lähteä leijan lennätykseen liian ahtaista paikoista, ennen kuin on oppinut lähettämiseen ja laskemiseen liittyviä kikkoja. Tästä huolimatta yllättävän moni lajin harrastajista on saanut tutustua hyvin läheltä kotirantansa puihin ja kiviin leijaa niistä irrottaessaan.
Suomesta löytyy melko vähän loistavia rantoja leijan lennättämiseen. Tämä on harmi, mutta onneksi talvella niitä on sitten sitäkin enemmän. Kannattaa tutkia tuttuja rantoja aivan uudella silmällä ja pyrkiä löytämään eri tuulen suunnille soveltuvia paikkoja.
Tuulen kannalta parhaita rantoja ovat itään, etelään tai länteen antavat rannat, joihin tuulella olisi esteetön pääsy. Vaikka aiemmin on ajatellut, että Suomen rannikko tuhansine saarineen on valtavan upea, niin kannattaa muistaa, että jokainen näistä saarista rikkoo ulkomereltä tulevan puhtaan tuulen puuskaiseksi haasteeksi. Sisävesillä kannattaa luonnollisesti hakeutua suurten selkien ääreen. Kesäleijailua voi harrastaa myös sisävesillä, mutta vasta puhtaassa merituulessa ja pitkässä aallokossa ymmärtää lajin kauneuden.