Päivi Majava, 34v, leijalautailu, Team Lappis
Olen tällainen merelle ja tuulelle sydämensä menettänyt pohjoisen lapsi. Toisaalta tunnen olevani kotona hiljaisuudessa metsän keskellä ja Lapissa tunturien juurella, toisaalta ilman merta ja tuultakaan en voi kuvitella eläväni.
Itselleni tärkeää on kerätä enemmän kokemuksia kuin materiaa ympärille. Surffin kautta pääsen jotenkin lähemmäs sitä itselle tärkeää kokemusta että simple is beautiful.
Lajin pariin eksyin noin 5 vuotta sitten ystäväni kautta, joka jo harrasti lajia. Liikunta on ollut aina hyvin tärkeä osa elämää mutta pitkään oli tuntunut jo siltä että kaipaa jotakin uutta. Päädyin Oulun hawajille katsomaan harrastajia ja ihastuin lajiin sillä hetkellä. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Lajissa viehättää uskomaton vapauden tunne ja jollain tapaa kokemus siitä, että on osa tuulta ja merta. Olosuhteet vaihtelevat hurjasti, joka tekee lajista monipuolisen. Ja lajia voi harrastaa myös talvella meren jäällä tai tunturialueilla. Talviharrastaminen tuo lajiin aivan oman mausteensa.
Parasta hetkeä tai muistoa lajin parissa on kyllä vaikea valita. Oliko paras hetki se kun ensimmäistä kertaa topitti Pallaksen tunturit, ehkä ei koska silloin pelotti niin paljon, että olin varma että kuolen 😀 Vai oliko se se kerta kun uskalsin topittaa kaikki Pallaksen lähihuiput yksin ja pystyin vain nauttimaan eikä enää pelottanut. Vai onko paras hetki se kun kuukausien tauon jälkeen ensimmäistä kertaa nostaa leijan ilmaan ja hyppää veteen ja tietää, että tää on just se paikka missä mun kuuluu ollakin. Vaikea valinta 😀
Tällä hetkellä tavoite on ottaa kitelaikkarointi haltuun ja oppia aaltoajon salat. Kohta starttaakin 6viikon wavecamp Aasiassa!! Haaveena on vielä näin “vanhoilla” päivillä kehittyä myös freestylepuolella.
Laji on niin monipuolinen ja olosuhteet niin vaihtelevia, että parhaat treeniolosuhteet luodaan oman pään sisällä. Parhaiksi treenipaikoiksi tähän mennessä käymistäni voisin nimetä aaltoajoon Vietnamin Phan Rang, freestyleen Sisilian Lo Stagnone ja Oulun spoteista Pöllä ja Hailuodon Lauttaranta.
Elämänmotto…hmm…minulle on nuoresta asti kolahtanut Aaro Hellaakosken lausahdus “tietä käyden tien on vanki, vapaa vain on umpihanki”. Tähän tiivistän myös ajatukseni siitä että haluan elää itseni näköisen elämän ja se ei välttämättä ole se tavallisin polku mutta se on minun polkuni.
Minulle merkittäviä henkilöitä lajin kannalta on ihmiset joihin lajin parissa on törmännyt. On ihanaa huomata kuinka erilaisia ihmisiä yhdistää intohimo tähän lajiin. Upea seurata kuinka jokainen harrastaa itselleen sopivalla tyylillä. Toinen repii kropastaan viimeisenkin voiman rippeen ja toinen ottaa enemmän rauhallisesti nautiskellen. Silti jokainen nauttii yhtä kovasti vesillä olosta.
Junioritoimintaa kehittämällä lajin tasoa saataisiin Suomessa nostettua. Nuoret oppii lajin uskomattoman nopeasti ja kehityskaari on huima.
Suosittelen kaikille iästä riippumatta tutustumaan lajiin hyvän kouluttajan kautta! Siitä voi alkaa elämän mittainen matka nii kuin minulla. Ainoa asia joka harmittaa lajin aloituksessa on se etten aloittanut harrastusta vuosia aiemmin!
Instagram: paivimaj
