Raceboard World Championship 2021 – report

Date: 17 – 21 August 2021
Location: Riga, Latvia
Results: men, women
Event website: https://worlds2021.raceboard.org/

Kisaraportti Riika RB MM 2021, 17.-21.8.2021. Mikko Bonsdorff FIN-52.

Kirjoitin edellisen kisaraporttini Raceboardin SM kisoista 2020. Raportista tuli sen verran pitkä, että surffikaveri kysyi, olisiko sen saanut myös äänikirjana. Pahoittelut. Tässä vieläkin pidempi selostus – ei äänikirjamahdollisuutta (harkitaan jatkossa) – ja kirjoitettu myös siitä vinkkelistä, että ne, jotka eivät ole käyneet kansainvälisissä (reiska)kisoissa saisivat vähän makua aiheesta. Ja myös painottaen niitä kysymyksiä, mitä suomalaisilla reiskaajilla on saattanut tulla mieleen. Tässäpä raporttia luettavaksi aiheesta ja aiheen ympäriltä.

Raceboardin eli reiskan eli jömöjen MM-kisoihin saatiin koronasulkujen jälkeen taas kohtalainen osallistujakunta kasaan. Tosin muutamakin tunnettu kärkinimi jätti kisat väliin, tai on siirtynyt muiden purjelautaluokkien pariin, jotta luokan osallistujamäärä näyttää enteilevästi laskusuuntaiselta. Osallistujamaista Latvia oli luonnollisesti suurin: latvialaismiehiä 17 ja -naisia 5. Yhteensä miesten sarjassa oli 53 kisaajaa ja naisten 11.

Reiskoissa kisaajat jaetaan kohtalaisen hienojakoisesti eri ikäluokkiin, ja lisäksi on kaksi painoluokkaa. Nuoria oli sekä naisissa että miehissä 2 kisaajaa. Senior-luokassa (20-40 v.) naisia oli 3 ja miehiä 6. Master-luokassa (41-50 v.) 3 ja 15. Grand-master-luokassa (51-60 v.) 3 ja 15. Veteraani-luokaan sijoittui ainoastaan miehiä (61+), 15 kisaajaa, joista vanhin 78-vuotias gubbe. Kuten tilastoista voi nähdä on ikäpainopiste miehissä hyvinkin viidenkympin ehtoopuolella. Mutta siitä huolimatta kovia ja taitavia kisaajia löytyy aina veteraaneja myöden, mistä osoituksena 61-vuotiaan Hubertus Tesdorpfin GER-884 kokonaiskilpailun 13. sija. Kisaajien taito- ja kokemustaso vaihteli exolympiapurjehtijoista sunnuntaisurffaajiin, tuoreimpana kärkikuskina juuri Tokiossa RSX:ssa kisannut Liettuan 32-vuotias Juozas Bernotas, joka myös voitti reiskan MM kisat. Moni kisaaja on vakionimi kansainvälisissä reiskakisoissa, siis kovia kisaajia, vaikkei ehkä meriittejä ole sattunut kohdalle. Suomalaisista mukana olivat Anna Arosilta-Gurvits (FIN-412), Mikko Bonsdorff (FIN-52), Esa Harjula (FIN-424) ja Kale Männistö (FIN-50).

Kisat pidettiin Riikan kaupungin koillispuolella sijaitsevalla Kisezeres-järvellä. Järven pituus on n. 6 km ja leveys keskimäärin 2 km. Kahdessa kohdassa leveys kasvaa hieman, olleen n. 2,5 km, ja näihin kohtiin oli mahdollista asettaa rata. Ajatuksena järvisurffaus saattaa kuulostaa leppoisalta, mutta tänä vuonna se oli kaikkea muuta. Rekisteröinti ja välinetarkastuspäivänä eli maanantaina olosuhteet olivat vielä kesäiset ja tuuliolosuhteet mukavasti plaanattavat tasaisessa vedessä. Tuntui hyvältä ajaa ja tsekata omaa vauhtia ulkomaalaisten kanssa. Ensimmäisenä kisapäivänä säätila alkoi kuitenkin muuttua epävakaiseksi – tuuliseksi ja sateiseksi – ja lähtöjä jouduttiin odottamaan klo 16 saakka. Kisaohjelmassa oli päätetty, että lähtöjä voidaan ajaa päivässä maksimissaan 4 (2+2) ja perättäisiä lähtöjä voi olla maksimissaan 3. Jyry kallistui käytännössä jälkimmäiseen ratkaisuun eli rannasta kun lähti, niin piti olla varautunut siihen, että 3 lähtöä ajetaan, ja vasta sitten pääsee rantaan. Käytännössä tämä tarkoitti vähintään 4 tuntia putkeen vesillä.

Ehkä 4 tuntia kisaamista putkeen ei kuullosta vielä erityisen haastavalta, mutta kun asiaa katsoo olosuhteiden ja muuttujien näkökulmasta, ei homma ollut todellakaan helppo. Ensinnäkin sää. Matalapaine toi mukanaan puuskaisen ja siftaavan tuulen sekä rankat kuurosateet. Puuskainen paikallistuuli on Riikassa ihan oma lukunsa suomalaiseen verrattuna. Jos ennusteessa lukee keskituuli 6 m/s, niin puuskaksi on merkitty 16 m/s. Siis ykkönen eteen tuulilukemiin! Rannasta lähtiessä, kalustovalinnassa, pitää osata varautua siihen, että pystyy hallitsemaan koko tuulialueen (esim. 6…16). Eli käytännössä piti pelata varman päälle, valita kovan tuulen settiä, mikä taas kostautui, kun tuuli aika ajoin pysyttelikin ennusteen alarajalla. Ja jos ekassa lähdössä tuuli HC, niin tokassa välttämättä ei juurikaan, ja kolmannessa taas… no. Vallitsevan tuulen suunta kaikkina päivinä oli tietysti järven kapeaan suuntaan ja vielä niin, että se ranta, josta lähdettiin vesille, oli maatuulipuoli. Vesille 0-kelistä, muutama herättelevä syöksyvirtaus niskaan, ja pikkuhiljaa keskemmälle selkää, jossa vasta pystyi aistimaan, että kuinkas kovaa ja puuskaisesti täällä tuuleekaan. Muut havainnot sai lähinnä taivaalla kiitävistä pilvistä ja vastarannan puolella näkyvistä puuskakaistojen vaahtopäistä. Puuskaisuus järjestäytyy Kisezers-järvellä harvinaisen vahvasti nimenomaan kaistoihin: on kaista, jossa tuulee X m/s ja vieressä on kaista, jossa tuulee 2+ kertaa kovempaa. Ja tietysti myös vähän eri suunnasta. Tällaisessa kelissä joutuu trimmejä säätämään tuon tuosta ja olemaan äärimmäisen varautunut eli ajaminen on kaukana rennosta. Rentous taas on avain kisamenestykseen.  Trimmellä tarkoitan purjeen etutrimmiä eli purjeen antavuutta / ottavuutta ja maston sijaintia trackerissa; kryssillä eteen, kun keli kovenee, taaemmas kun on rauhallisempaa ja haluaa parempaa nousukulmaa. Hirveän levotonta kaiken kaikkiaan.  Varautumiseen kuuluu myös kisaajan henkilökohtainen varustus. 4 tuntia vesillä, vuoroin sateessa, vuoroin kisaamassa, vuoroin istumassa laudan päällä odottaen seuraavaa starttia, juomareppu ja energiapatukat mukana, pelastusliivit ja kelin mukainen puku.

Oman lisämausteen kisaan toi kisajärjestäjän paikoin epäselväksi jäänyt tiedottaminen kipparikokouksissa ja vesillä. Keskiviikkona keli yltyi niin julmaksi, että lopulta uskaltauduttiin ajamaan yhtä lähtöä. Kipparissa kerrottiin, että naiset lähtevät ensin. Miehet sen jälkeen. Järvi kuohui, sade piiskasi ja allekirjoittaneeltakin karkasi jömö jaloista kahdesti, ennen kuin edes tavoitti lähtöalueen. Alueelle ei kuitenkaan kannattanut mennä sotkemaan naisten starttia. Mutta kuinka ollakkaan, miehet liputettiinkin ensin matkaan! Voin sanoa, että sateen ja mörkötuulen riehuessa on todella vaikea nähdä, kumman luokan lähtölippu on nostettu ylös, naisten valkoinen + punainen R vai miesten sininen + punainen R. Lipun koko about 30×30 cm. Lähtölinjan pituus on 300 m. Saati arvata, että jos kipparissa sanotaan ohjeeksi A, niin vesillä tuomari päättää päinvastoin. Siinä sitten ihmettelivät Männistö, Bonsdorff ja Harjula, että tuonne lähtivät miehet (ehkä puolet fleetistä oli uskaltautunut järvelle) ja me seistään suljetun lähtölinjan takana! Ihan olisi ollut ajettavissa, mutta jäi sitten ajamatta. Ja kaiken huipuksi naiset, jotka ensinnäkin olivat saapuneet (päässeet) lähtöalueelle, jätettiin kokonaan ilman starttia! Tätä voisi pitää jo sukupuolisyrjintänä, että miehet kyllä lähetetään kovaan keliin, mutta naisia ei – vaikka ovat paikalla ja seisoskelleet paikalla jo 15 min. Haloo.

Toinen yhtä jännä eppisoodi oli varattu torstaille. Kipparin jälkeen porukka lähetettiin epävakaiseen mutta täysin purjehdittavaan säähän järvelle. Kipparissa ei kuitenkaan oltu puhuttu halaistua sanaa siitä, että rata voisi olla myös järven toisessa päässä, eikä kisakeskuksen edessä olevalla vesialueella, kuten siihen mennessä. Näin ollen kisaajat huomasivat vasta järvellä, että ensin pitää purjehtia 5 km, jotta pääsee rata-alueelle. No onneksi oli plaanattavat olosuhteet, missä tuo matka taittui kaikkinensa vartissa. Vertailun vuoksi takaisin kesti puoli tuntia (täysin suoraan yhtä halssia), kun tuuli alkoi laskea. Ja taas 3 back to back lähtöä. Tämä retki kesti yli 5 tuntia. Välillä käytiin myös paikallisessa rannassa, venevalkamassa, pitämässä rankkasadetta, kun kisaisännät komensivat menemään ’rantaan’. Tämä käsky koitui Annan kohtaloksi, mutta asia oli eskaloitunut jo hetkeä aiemmin. Asia eteni jotenkin näin. Miehet olivat ajaneet 2. lähdön ja odottelivat naisten 2. lähdön tulemista maaliin. Kovassa kelissä Anna oli huippuasemissa, tulossa ensimmäisenä maalisuoraa pitkin alamerkiltä kohti maalia, samalla kun harmaa rankkasaderintama lähestyi perässä. Moni muu nainen, mm. Latvian oman huippukuski, oli valinnut kevyen kelin purjeen ja oli jonkinlaisissa vaikeuksissa rata-alueella. No, kuinka ollakaan tuomariveneen Marta teki tästä sellaisen johtopäätöksen, että olosuhteet olivat ’vaaralliset’ ja lähtö piti keskeyttää. Näin Annalta vietiin varma lähtövoitto sulkemalla rata juuri ennen maaliin saapumista. Voisiko sanoa, että törkeää, sillä mitään todellista vaaraa ei ollut. Sen sijaan Annalle annettiin käsky mennä ’rantaan’. Siis rantaan, missä miesten fleet väjyi kuka mitenkin kaslikossa tai marinan betoniportaiden alle jääneessä romukomerossa, kuten mr. Männistö. No. Anna taas ymmärsi, kuten 3 muutakin naista, että ’ranta’ tarkoitti kisapaikan rantaa järven toisessa ääripäässä. Näin tämä urhea mutta murheelliseksi osoittautunut kvartetti navigoi 5 km matkan vain huomatakseen, että muu jengi oli edelleen järven toisessa päädyssä. Kaksi naista hyytyi tähän, mutta Anna ja venäläinen kisaaja lähtivät 5 km paluumatkalle ja Anna ehti juuri ja juuri 3. lähtöön ennen lähtölinjan sulkeutumista. Varma ykkössija muutettiin näin yhtä varmaksi häntäsijaksi. Miesten kokemusmaailmasta todettakoon, että vesisateen pitäminen märkäpuvussa ei erityisesti lämmitä, ei kehoa, ei mieltä. Allekirjoittaneen käsiin palasi tunto vasta 1 tunnin jälkeen, kun oli palattu kotirantaan. Mikäli tuomaristo olisi kipparissa ystävällisesti viitsinyt huomauttaa, että rata-alue saattaa olla myös 5 km päässä, olisin varannut reppuun ehkä ’makkaravoileivän’ evääksi.

Seuraavan päivän kipparissa asiaa vähän seliteltiin jälkikäteen siihen tapaan, että rata-alueen paikka päätetään vasta kun poijuja vievä vene lähtee vesille. Ja että todennäköisesti NYTKIN mentäisiin taas paikalliseen ´järvenpäähän´. Mutta, kas kummaa, lähdöt ajettiinkin päinvastoin kisarannan edustalla. Tuuli oli perjantaille heikentynyt siinä määrin, että kisaajat valitsivat kevyen tuulen rikit. Tuuli oli kuitenkin edelleen vetävää ja ennustekin 5/10 ms. Toisessa lähdössä eteneminen kuitenkin hidastui siinä määrin, että toista alamerkkiä kierrettäessä tuomarivene antoi äänimerkkiä ja näytti miinustaulua. Tällaisia viestejä ei suomisurffissa käytännössä koskaan tule vastaan, mutta allekirjoittanut kyllä ymmärsi, että rataa oli lyhennetty. Mutta mitä lyhentäminen sitten tarkoittaa käytännössä; alkuperäinen (punainen iso poiju) ylämerkki säilyi paikallaan, mutta radan puoliväliin oli lisätty pieni oranssi merkki uudeksi ylämerkiksi. Tässä lähdössä allekirjoittanut oli siinä määrin hyvissä asemissa, ettei edessä ollut juuri muita kilpailijoita. Niinpä tuli kaikessa rauhassa ajettua kohti vanhaa ylämerkkiä hyvässä vedossa, kun jossain vaiheessa kanssakilpailijat olivatkin tyystin kadonneet. Olin siis ajanut yli merkin! Ei auttanut kuin palata alas ylämerkkiä kiertämään ja kohti alamerkkiä ja maalia. Sama töppönen kävi mm. parille puolalaiselle, mistä seurasi hirveä määrä ’kurva’-huutoja. Eipä tarvinnut itse kiroilla ääneen. Ajoin siis 900 m ylimääräistä (tarkistettu GPS:stä), mikä on 15 % lähdön kokonaismatkasta, ja siltikin tulin maaliin sijalla 16.

Kaikenlainen kaluston säätö ja pikkusuuret yllärit kuuluvat monipäiväisiin kisoihin. Suomalaisittain rantatapahtumia olivat mm. jumittuneen trackerin korjaus, jömöön ilmestyneet aukon laminointi umpeen, trimmisetin sokaksi laitetun rautanaulan korvaaminen rosteriruuvilla… jne. Allekirjoittaneelta katkesi esim. suhteellisen tuore nostonaru puomin kiinnityspäästä, mutta onneksi se sattui rata-alueelle mennessä ja oli helppo korjata. Jömöajossa nostoköysi rasittuu tavallista enemmän, kun stabiileissa olosuhteissa köyttä käytetään roikkumiseen (etenkin) kryssillä, jolloin mastokulma on pystympi antaen paremmat tehot. Purjelautailu on siinä määrin välineurheilua, että omien kamojen kunto on syytä tsekata ja tuntea läpikotaisin ennen kisoihin lähtöä, jos haluaa minimoida yllärit. Niitä tulee kuitenkin aina. Esim. Bonsdorff ja Männistö saivat molemmat maistaa puolalaisten lautojen aiheuttamaan kolarointia alamerkin ripeissä jippitilanteissa. Näitä tulee, vaikka kuinka olisit itse oikeassa ja huolellinen. Ja niistä selvitään usein muutamilla iloisilla ’kurva’-huudoilla, joihin vastataan reippaasti kotimaisella ’haista v… ’, mutta lähtöjen välillä useimmiten hommat kuitataan kohteliaasti sorrytellen ;0).

Välineurheilulajissa kiinnostaa tietysti, että mikä lauta, purje, köli, evä… nyt sitten on paras. Millä voitetaan, millä ei? Tähän on helppo vastaus. Sitä ei ole. Riikassa oli tarjolla koko variaatio markkinoilla nyt ja viimeisen 20 vuoden aikana ollutta repertuaaria. Esimerkiksi keskiviikon myrskytuulilähtö voitettiin Mistralin Equipe CH (1990-luvulta) laudalla, ja tämä Tsekkikuski Radim Kamensky CHE 110 nappasi MM kisojen 3. sijan. Miehissä 2. sijan ottanut Patrik Pollak ajaa edelleen vuoden 2013 Starboard 377 Phantomilla. MM 1. sijan ottaneella oli tuoreehko 377L. Muutama uusi Unifiber Proteus -runko oli kisoissa, ja mm. Luis Morris (GBR-730) nappasi sillä kärkisijoja ja yhden lähtövoitonkin, mutta tuli hylätyksi UFD:n johdosta. Jos yksi ajaa 56 cm hiilikuituevällä, ajaa toinen vieressä samoissa olosuhteissa 47 cm hiilikuituevällä ja kolmas ihan ikälopulla lasikuituevällä. Valitse siitä. Purjevalikoimassa kisoissa edustettuna olivat kaikki tunnetut ja tuntemattomatkin merkit, ehkä Loft Sails määrällisesti suurimpana, mutta mitään yksisuuntaista johtopäätöstä ei ole tehtävissä paremmuudesta. Edes purjeen ikä ei ollut osoitus paremmuudesta. Hänelle, joka siis kotisoffalla miettii, että mitä kalustoa nyt pitäisi hankkia, jotta olisi kilpailukykyinen(-kykyisempi) voi sanoa, että tähän ei ole reseptiä. Tai on: laudan tulee olla kevyt; hiljaisessa kelissä suuresta tilavuudesta on etua; kovassa tuulessa suuresta tilavuudesta on haittaa; pitkä, selkeä ja korkea vesilinja (kylki) antaa parempaa nousukulmaa, noin yleensä; hyvä runko on jäykkä; laudan nopea jiipattavuus on mukava etenkin kovemmassa kelissä; vastaanottavainen ja stabiili purje on paras; valitse kevyen tuulen purje, joka toimii kevyessä tuulessa, ja parhaimmillaan kestää myös tuulen voimistuessa aina 10 m/s saakka; hanki seuraavaksi purje joka kestää kovempaa keliä; osta useampi masto ja vertaile miten ne toimivat yhdessä purjeessa; jne. jne… ;0) Nämä ovat tavoitteita.

Mikä kokonaisuus toimii yhden käsissä, ei todellakaan takaa sitä, että sama toistuisi toisen käsissä. Jo kuskin geometria (pituus, paino, ulottuvuus, jäntevyys, voimavarat) määrittelee tätä suuresti. Riikaan tuloslistassa ihan häntäpäästä löytyy kisaajia, joilla oli 2021 hankitut bränikät high-end-kamat. Kannattaa siis kuunnella mielipiteitä ja näkemyksiä, mutta tehdä omat johtopäätökset. Ennen kaikkea, jos haluaa menestyä, tai ajaa paremmin, niin pitää treenata, ja treenata muiden kanssa. Mielellään itseään parempien. Samalla oppii pikkuhiljaa trimmaamaan omat kamansa oikein, tai ainakin paremmin. Yksin ajaessa jömö kulkee yleensä todella nopeasti, mutta kun vierelle pannaan kaveri, niin… ;0)

Ja lopuksi tuloksiin. Anna Arosilta-Gurvits teki tasaista sarjaa naisten fleetissa, jossa ajettiin kaiken kaikkiaan 12 lähtöä. Paras lähtösijoitus oli 4., ja kun muistetaan yksi armomurhattu lähtövoitto, eväitä parempaankin sijoitukseen oli selväsi ilmassa. Anna myös kärsi hieman välineongelmista, mm. purjeen cambereiden pullahtamisesta ulos kesken kevyen tuulen lähdön. Naisten sarjassa latvialaiset ottivat kolmoisvoiton, maailmanmestarina Vita Matise LAT-1.

Miesten puolella lähtöjä kertyi 14. Esa Harjula kävi omaa silver-fleet-tyyppistä kamppailua eestiläisen Raivo Saarmin EST-229 kanssa sijoista 40 / 41. Esan parhaaksi lähdöksi osui viimeinen, lähes 0-kelissä ajettu purjehdus, missä sijoitus oli 27. Mutta kun Raivo teki samaan myös oman parhaan sijoituksensa, ollen 23., jäi Esa sijalle 41.

Mikon ja Kalen suoritukset alkoivat vaihtelevasti. Kuten edellä kuvailin, oli olosuhteiden hallinnassa ja lukemisessa tässä suuri rooli, eikä rentoa ja itsevarmaa tekemistä tahtonut löytyä ensimmäisinä päivinä. Kun ensimmäisen päivän 3 BB lähtöä oli ajettu, ja tulokset olivat tulleet (kiitos todella hyvin ja nopeasti toimivan myliveregatta-sovelluksen), oli Kalelle isketty ekaan lähtöön tulokseksi UFD eli rapiat 54 pojoo. UFD on karvan verran ns. mustan lipun sääntöä kevyempi, mutta lähes yhtä julma; kun olet ollut viimeisen lähtöminuutin aikana linjan yli, suoritus hylätään. Sitä ei pysty kuittaamaan millään pois, ainoastaan jos koko lähtö ammutaan uudestaan, saa puhtaan yrityksen. Seuraavalle päivälle taas osui mainittu syysmyräkkä ja lähtö johon osallistuminen tunaroitiin, kuten todettua. Näin ollen sekä Kale että Mikko saivat tuloksiksi DNC (did not compete) ja 54 pistettä. Näin olleen Kale oli onnistunut nappaamaan 4:stä lähdöstä kaksi ’kirjanyhdistelmää’. Tämähän sitten kuumensi Lappeerannan pienen suuren miehen tunnerekisterin sille tasolle, että käsi oli jo hakeutumassa ns. liipasinsormelle, eli kotimatkan lauttalippujen aikaistaminen oli enemmän kuin lähellä ;0). Seuraavana päivänä Kale purjehti kuitenkin 7. lähdön hienosti sijalle 9 ja taivaanrannassa alkoi taas näkyä valoa. Kun tiedetään, että 12 lähdöstä saa kaksi discardia, eli tuloksista poistetaan kaksi huonointa sijoitusta, johti tämä Kalen osalta siihen, että kaikki piti tehdä todella varovasti; ei missään tapauksessa varaslähtöä tai linjalla odottelua; kaikki kohtaamiset vesillä varman päälle ja mieluummin väistö kuin omasta etuajo-oikeudesta kiinni pitäminen. Loput lähdöt Kale ajoi kohtuullisen tasaisin tuloksin, vaikka muutamassa lähdössä puolen valinta ei osunut oikein kohdalle. Kale kilpaili veteraanien ikäluokassa, missä saksalaiset Hubertus Tesdorpf GER-884 ja Bernd Neumann GER-19 tekivät siinä määrin jäätävää tulosta (kokonaiskisan 13. ja 14. ja ikäluokan 1. ja 2.), ettei Kalella ollut juuri mahdollisuuksia parempaan lopputulokseen. Kotiin viemisinä irtosi kunniakas RB WC 2021 veteraani-ikäluokan 3. sija ja kokonaiskilpailun sija 20, ja seuraava veteraani löytyi vasta sijalta 27. Hieno suoritus!

Allekirjoittanut FIN-52 paransi suorituksiaan kisojen edetessä, kuten yleensäkin. Alussa jänskättää, loppua kohti alkaa löytyä taistelutahtoa. Henkilökohtainen huippuhetki oli viimeisen päivän lähtö nro 13. Tämä oli 3 BB-sarjan viimeinen lähtö ja liikkeelle oli lähdetty kevyen tuulen kalustolla, tuuliennusteen olleessa 5/10 ja tämä myös toteutui. Maalisuoralla sain ilon vetää Patrik Pollakista ohi ja maalin sijalla 5. Ai että tuntui hyvältä! Kun lähtöjen jälkeen komennettiin rantaan, söin lounaan ja tarkistin tulokset, niin olin noussut kokonaiskisassa sijalle 15 ja omassa ikäluokassa sijalle 2. Ero kolmanteen LAT-36 oli kuitenkin hiuksen hieno, vain 2 pistettä. Kilpailuohjelmaan oli laitettu, että viimeinen mahdollinen startti olisi klo 16:30. Elättelin jo toiveita, että tämä oli tässä. Jengi komennettiin kuitenkin vesille klo 15. Tuuli oli dropannut täydellisesti. Lähdössä valitsin oikean laidan, ja kas kas, sepä oli täydellisen väärä valinta tuuliarpajaisissa. Lähdöstä kisojen huonoin tulos ja samalla kilpakumppani veti huipputuloksen. Näin lopputulokseksi muodostui RB WC 2021 grandmaster-ikäluokan 3. sija ja kokonaiskilpailun sija 16.

Kärkipäässä maailmanmestaruuskisa oli tasaista, eikä kukaan dominoinut puuduttavalla tavalla. Lähtövoittoja nappasivat kaiken kaikkiaan 5 eri kuskia, tai 6, mikäli Luis Morrisin hylätty (UFD) lähtö olisi laskettu mukaan. Lopulta maailmanmestaruus miehissä meni Liettuaan, voittajana Juozas Bernotas LTU-1, senior ikäluokan ja raskaan painoluokan kuski. Toiseksi ajoi huippukuski Patrik Pollak SVK-1, master ikäluokan ja kevyen painoluokan kuski. Ykkösen pistekertymä oli 24, ja 2. pistekertymä 29. Kolmanneksi tulleen pisteet olivat hieman enemmän eli 41. Tämän saavutti Radim Kamensky CZE-110, niin ikään master ja kevyt, ja kuten todettua Radim ajoi 1990-luvulla valmistetulla Mistral Equipella. Neljänneksi tullut Artur Manelski POL-279 jäi vain viiden pisteen päähän. Erityisesti pitää mainita nuorimies Ondrej Szitas SVK-18, vuonna 2004 syntynyt huippulupaava kuski, joka ajoi kokonaiskisan sijalle 12. Kun youth-ikäluokassa osallistujia oli vain 2, ei näille jaettu palkintoja. Kisajärjestäjien puolesta kuitenkin suorastaan nolottaa, ettei Ondrejin suoritusta huomioitu loppugaalassa edes maininnalla. Ja kaveri veti kisat aika ikälopulla rungolla ja 8,5 m2 Techo-purjeella, antaen melkoiset tasoitukset äijiin nähden. Toisaalta, eipä kilpailusta ylipäätään – esim. kuinka tiukkaa kärkipään kamppailu oli – kerrottu sanallakaan palkintojen jaossa. Vain tulokset, pytyt kouraan ja aplodit, ja se oli siinä. Sama, tietynlainen ajattelemattomuus näkyi kisoissa otetuista kuvista ja videoista. Ns. nenänkaivuukuvia kisaajista laudoilla seisomassa oli otettu kyllä riittämiin, mutta purjehdus- saati action-kuvia valitettavan vähän. Virallinen RB WC video 2. päivältä esitteli rannalla pyörinyttä muutamaa freereide-kuskia. LOL.