Defi Wind 2015 by Twind Crew

Varmaan jokainen purjelautailija on haaveillut Defi Windistä siitä lähtien kun on nähnyt ensimmäisen videon kisasta. Meillä Defi-valmistelut lähtivät käyntiin jo muutama vuosi sitten. Tänä keväänä tahtoa oli riittävästi ja aika oli sopiva. Kokoonpanon varmistumisen jälkeen päätettiin matkatapa ja -kalusto.

Matkaan lähdettiin Jaakon pakulla, taakse mahtuivat juuri ja juuri neljät kisakamat. Jokaisella oli 2 lautaa, 4-5 purjetta ja 2 puomia. Perussetti oli 100 + 115 litran laudat ja purjeet 7.8-5.6. Myöhemmin huomattiin, että isoimmille ei ollut käyttöä ja pienimmät on liian isot.

Matkareitti kulki ensin lautalla Helsinki-Travemünde ja siitä eteenpäin 1600km ajoa Gruissaniin. Aikaa matkaan kului 30h laivalla ja 18h autossa. Ajettiin koko matka yhteen putkeen, loppupeleissä meni aika kivuttomasti. Perille päästiin ilman ajovirheitä parhaimmillaan kolmen (3) navigaattorin voimalla.

 

Oltiin paikalla 1,5vko ennen kisaa, tuulet olivat harmittavan kortilla. Onneksi saatiin kaksi kohtalaisen napakkaa päivää kisa-alueella.

7.0 veti välillä reilusti, se tuntui oikein kovaltakin tuulelta, mutta ei ollut vielä mitään kisakeliin verrattuna.

Defin kisapaikkaa oli rakennettu 1,5kk, ”keskustorilla” oli iso lava näyttöineen. Oma baari, riittävästi vessoja sekä monta telttaa ja katosta väline-edustajille. Yksi asia mitä ranskalaiset tuntuvat rakastavan kovasti on liehuvat liput. Rannalla oli varmaan 100 lippua osoittamassa rikauspaikkaa, sisään- ja uloskirjautumista, mainoslippuja ja ties mitä. Ei ollut ainakaan epäselvää että keliä oli, kun koko ajan liput läpättivät. Puitteet olivat todella hienot ja hyvin toimivat.

Ensimmäisenä päivänä, keskiviikkona, oli vain ilmoittautuminen. Saatiin kisalycrat ja vähän muuta rekvisiittaa. Tuuliennusteet olivat hullut koko kisaviikonlopulle. Puuskat parhaimmillaan 24m/s ja paikallisten mukaan windgurun ennusteeseen voi laittaa vielä helposti 3-6m/s Gruissan-lisää. Alkoi pikkuhiljaa jännittämään onko kaikki purjeet liian isoja.

 

Kisa alkoi torstaina varmaan tunnin kestävällä briiffillä kisan kulusta, radasta ja ennenkaikkea turvallisuudesta. Tramontana puhaltaa Gruissanissa off-shorena, eli rannasta poispäin. Välinerikon sattuessa tai voimien loppuessa ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin odotella pelastajia. Liikkeellä olikin kisan aikana yhteensä 50 kumivenettä ja vesijettiä.

Rata on periaatteessa helppo. Rannikkoa pitkin jiippipoijulle ja takaisin, kaksi kierrosta. Ensin rabbit-lähtö. Lähtölinja on 900m pitkä, kellon näyttäessä nollaa vene lähtee ajamaan lähtölinjaa alhaalta ylöspäin (rantaa kohti) ja veneen mentyä saa ylittää lähtölinjan. Kaikki kisakuskit lähtivät aivan alapoijun tuntumasta. Rannan päähän lähtölinjaa tulikin usein aika armoton ryysis. Yksi halssi oli 10km, joka on aika pitkä matka, varsinkin kovassa tuulessa ja chopissa. Jiippipoijuilla joutui katsomaan tarkkaan mistä löytyy tilaa jottei joutunut ruuhkan keskelle yrittämään vesilähtöä. Kisan aikana huomattiin, että kannattaa tarkkaan harkita ajaako rantaa myöden (vähän choppia) vai meneekö suorempaa reittiä ulompana. Ranta hieman kaartuu joten molemmissa päissä joutuu vetämään slööriä poijulle. Ei kuulosta pahalta, jos ei tuule liikaa.. Mutta jos tuulee, voi olla aika haaste.

Ensimmäinen kisapäivä näytti suomipojille karun totuuden. Tramontana hönki ennusteiden mukaisesti, puuskissa oli yli 20m/s, joka siellä vastaa melkein 50kn suomituulta. Tramontana on sen verran tasaisempi ja voimallisempi. Ekaan kisaan Ian lähti 5.0m2 ja Joel 5.6m2 racingbladella. Max jäi suosiolla rantaan ja Jaakko otti 4.3m2 wavepurjeen. Jaakko ei päässyt edes lähtölinjalle, minne päästäkseen piti laskea reilusti alaspäin. Joel pääsi hienosti radan läpi ja oli 72.. Iania ei rantaan kuulunut Joelin jälkeen ja 30min jälkeen oltiin jo varmoja että jotain oli käynyt. Pari tuntia myöhemmin ja Maxin uutteran selvittelyn jälkeen kuultiin miehen olevan sairaalassa ja lähdettiin sitten tsekkaamaan tilannetta.

 

Ian oli ensimmäisen jiipin jälkeen lähtenyt tykittämään rantaa mukaillen takaisin lähtöpaikkaa kohti. Lähemmäksi päästyään huomasi jiippipoijun olevan reilusti rannasta ulospäin, vaihtoehtona oli vetää tiukka slööri poijulle tai parilla halssilla rauhallisesti tiputtaa kurssia. Ian valitsi nopeamman vaihtoehdon ja kurssi alas. Rannasta ulospäin lähtiessä choppi nousee nopeasti ja seurauksena oli nyt jo kuuluisa raju katapultti. Mies kokeili omien sanojensa mukaan kumpi kestää kylki vai masto, vastaus on ettei kumpikaan. Vasen kylki edellä mastoon, mieletön kipu ja pitkältä tuntuva 15min odotus että pelastajat huomaisivat tilanteen. Ribin pohjalla rantaan, ambulanssilla sairaalaan ja ensiavusta muu joukkue miehen sitten löysi. Tuloksena 4 murtunutta kylkiluuta ja pieni ilmarinta. 3 päivää sujui loppupeleissä mukavasti sairaalassa ja näin ollen Ianin kisat jäivä puolikkaaseen lähtöön. Toisaalta tarkkasilmäiset pystyvät bongaamaan miehen hyvässä vauhdissa Defin viralliselta vidoelta 2:34 min kohdalta tandemin edestä. Pelastautumisen yhteydessä lauta ja riki jäivät veteen ja jäi epäselväksi onko kaikki välineet menetetty.

2. ja 3. kisapäivä menivät ensimmäistä kovemmassa kelissä Tramontanan tarjoillessa jopa 30m/s keliä. Jaakko, Joel ja Max etsivät koko 2. päivän Ianin kamoja kisateltoista. Lopulta 3. päivän aamuna tunnin pompottelun jälkeen meidät vietiin erään kontin suulle ja siellä oli Ianin lauta ja riki paketoituna. Meillä oli vain yksi 5.0 kisapurje, joka oli juuri tässä paketissa. Jännityksellä paketti auki ja kaikkien yllätykseksi todettiin purjeen olevan täysin ehjä. Masto oli mennyt aivan puomin yläpuolelta poikki ja lautakin oli pientä peräkolhua lukuunottamatta ehjä. Rikattiin 5.0 Joelille varamastoon ja mies vesille. Lauantain lähtö oli kisan kovatuulisin ja Joel oli hienosti 50, lähdön jälkeen selkeä toteamus: ”Suomessa ei edes koskaan tuule näin kovin, kovin keli ikinä!”. Lähtöjä ennen järjestäjät painottivat, että jos tuntuu ettei pärjää, jääkää ehdottomasti rantaan. 1. päivänä lähdön jälkeen pelastustyöt kestivät 2-3h ja yksi kumivenekin meni ympäri, eli olosuhteet ovat brutaalit.

 

Sunnuntaina oli sitten kevyttä keliä, puuskissa vain hieman yli 20m/s. Kahden erittäin kovatuulisen päivän jälkeen kaikilla 1200 osallistujalla oli kovat poltteet radalle. Jaakko onnistui ostamaan ylivuotisen 4.9m2 kisapurjeen, jolla uskalsi lähteä yrittämään. Joel otti Ianin 5.0m2:n ja Max lähti 5.5m2 Prydellä. Joel oli hienosti 77., Jaakko pääsi varmistellen lähdön läpi, ei ollut edes viimeinen. Max lähti heti lähdön jälkeen kryssimään rantaa kohden, huomasi joutuvansa tiputtamaan jiippipoijulle reilusti alaspäin sekä tuulen olevan aivan liikaa 5.5m2:lle ja joutui kääntymään takaisin rantaan. Joel: ”Alkoi vikassa lähdössä 20m/s keskituuli tuntumaan jo miellyttävältä, kun puuskissa joutui kunnolla puristamaan.”.

Kisan voitti varsin vakuuttavalla suorituksella Pierre Montefon (1,1,2,1) ja naisissa Pierren sisko Maria Montefon. Joel oli lopputuloksissa 59., eli todella hienosti. Jaakon molemmat tavoitteet täyttyivät, vähintään yksi lähtö maaliin, eikä viimeisenä. Kaikille, etenkin Ianille, jäi parannettavaa ja jo paluumatkalla hiottiin suunnitelmaa seuraavalle Defi-reissulle 1-2 vuoden päähän. Pienempää purjetta ja lautaa mukaan sekä paljon enemmän treeniä. Pienten kisakamojen lisäksi pitää olla yksi alle 4m2 wavepurje selviytymiseksi jos on samanlainen keli kuin tänä vuonna.

Tapahtuma on hieno, hyvin järjestetty ja kaikkien pitää ainakin kertaalleen kokea. Tosin pitää varautua elämänsä kovimpaan kisakeliin, välineet sen mukaan. Tiimiltä saa varmasti riittävästi neuvoja ja vinkkejä.

Défi Wind Gruissan 2015 – 1200 windsurfers – 50 knots of wind – Marathons races: https://vimeo.com/128001317

 

 

Teksti ja kuvat: TWIND crew